Kohtaamiset kielirajalla Vaasassa

Kuva: Vaasan yliopisto

Muutin pääkaupunkiseudulta Vaasaan reilu vuosi sitten. Ensimmäisen kerran huomasin kaksikielisyyden merkityksen lähikaupassa, kun myyjä ilmoitti minulle ruotsiksi, mitä ostokseni maksavat. Tuntui vähän siltä kuin olisin ollut ulkomailla. Tähän voi toki olla syynä myös se, että reagoin hieman hitaasti myyjän kysymykseen lompakkoa esiin ottaessa.

Toinen esimerkki kohtaamisesta kielirajalla tapahtui, kun menin ottamaan pari viikkoa sitten influenssarokotusta. Rokotuspaikassa nuori poika tuli kysymään minulta ruotsin kielellä, mistä saa koronarokotteita. Olin asiasta hieman yllättynyt kahdestakin eri syystä. Ensinnäkin yllätyin hänen ruotsinkielisyydestään. Toiseksi yllätyin, miksi hän ei kysynyt henkilökunnalta apua, koska he olisivat osanneet ohjata häntä paremmin.   

Olen ollut hieman hämmentynyt siitä, kuinka Vaasassa monien katujen kylteissä lukee ensin ruotsinkielinen nimi ja sen alla suomenkielinen nimi. Kun etsin Vaasasta asuntoa, niin minun piti hakea tietyn alueen asuntoja myös ruotsin kielellä. Esimerkiksi, kun halusin löytää asuntoja Palosaarelta, niin hakuun piti laittaa myös Brändö. Täten siis Vaasassa suomalainen voi oppia ruotsia vaivihkaa, mikä on siis positiivista.

Vaikka ruotsin kieli näkyy selvästi Vaasassa, kuten edellä olevista esimerkeistä tulee ilmi, niin enemmistönä on kuitenkin suomea äidinkielenään puhuva väestö. Melkein 70 prosenttia puhuu äidinkielenään suomea ja vastaavasti ruotsia puhuu vain noin 22 prosenttia väestöstä. Katukylttien ja kohtaamisten perusteella voisi kuvitella ruotsin kielen osuuden olevan suurempi, mutta näin ei kuitenkaan ole.  

Siitä huolimatta, että kohtaamisissa eteen tulee yllättäviä tilanteita kaksikielisyydestä johtuen, niin niistä selviää usein suomen kielellä. Mikäli ruotsinkielinen kysyy jotakin asiaa ruotsiksi, niin siihen voi silti vastata omalla äidinkielellään. Yleisesti voikin siis sanoa, että Vaasassa pystyy hyvin pärjäämään myös suomen kielellä.

M.L / Och samma på svenska