Asiantuntijuus rakentuu pala palalta teorian ja käytännön yhdistelmänä. Asiantuntijuuden pakettiin kuuluu niin pehmeitä kuin koviakin taitoja, hiljaista tietoa ja intuitiota, sekä tietynlaista harjaantuneisuudesta kielivää otetta tekemiseen. Ilman aitoa kiinnostusta alaa kohtaan ei asiantuntijuutta on vaikeaa saada syntymään, ja uteliaisuus ja halu kehittyä ovatkin ajava ja ylläpitävä tekijä työuralla – sanoisin jopa sen olevan osa itse asiantuntijuutta. Nämä tekijät alkavat kertyä jo opiskeluaikana, mutta oman kiinnostuneisuuden tarvitse olla selvää heti ensimmäisestä kurssista lähtien. Hain itse viestinnän opiskelijaksi kaksi välivuotta vietettyäni. Aalto-yliopiston visuaalisen viestinnän ovet eivät ensiheittämällä avautuneet minulle, mutta kotikaupunkiini pääsinkin todistusvalinnalla. Ajatus Vaasan yliopistoon hakemisesta oli kytenyt jo lukiossa, ja totesin viestinnän opintojen tarjoavan hyvän pohjan jolle lähteä rakentamaan omaa uraa. Asiantuntijaksi voi kasvaa monia polkuja, eikä kerrytetty osaaminen ole koskaan turhaa.
Tähän mennessä karttunutta tietotaitoa
Olen kiinnostunut laajalla skaalalla hyvin monista eri aihepiireistä, ja opintojeni hienoimpia puolia minusta onkin juuri niiden monialaisuus. Minua on useasti kutsuttu analyyttiseksi, ja rakastan pohdiskella ihmiskunnan ja elämän keskeisimpiä kysymyksiä. Viestintä yhdistelee monia eri tieteenaloja– yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden välimaastossa se on saanut vaikutteita niin sosiologiasta, lingvistiikasta, kulttuurintutkimuksesta kuin psykologiastakin. Oikeastaan mistä vain voi löytää viestinnällisiä ongelmia tai mahdollisuuksia. Korkeakouluopintojen aikana voi usein olla vaikeaa nähdä oman osaamisen kehittymistä, joten oli hyvin positiivinen ahaa-elämys huomata jossain vaiheessa opintoja alkavansa nähdä maailmaa viestinnän silmälasien läpi.
Sivuaineenani olen opiskellut markkinointia, mikä pohjustaa hyvin tavoitettani graafikkona työskentelemisestä. Viestinnän yliopisto-opinnoissa monet käytännön taidot jäävät oman aktiivisuuden varaan. Digitaaliset työkalut -kurssi oli useamman tunnin työpajoista koostuva viikon intensiivikurssi, jolla tutustuimme Adoben ohjelmiin. Saimme melko vapaat kädet luoda mitä halusimme, ja minä tulin ajatelleeksi tehdä haitariesitteen Vaasan vapaaseurakunnalle. Hyväksi onneksi tulin kysyneeksi heiltä kurssin aikana, josko heillä olisi todella käyttöä brosyyrille. Viimeiset muutokset teimme yhteistyössä seurakunnan pastorin kanssa, ja menimme yhdessä painamaan esitteet. Oli innostavaa huomata kykenevänsä tosielämän projektiin ja toimivaan yhteistyöhön, ja vapaaehtoistyöt ovatkin minusta loistava tapa kerryttää kokemusta. Olen muillakin kursseilla yrittänyt hyödyntää kaikki tekosyyt harjoitella visuaalisten tuotosten tekemistä, ja etsiä sovelluksia oppimalleni teorialle. Vastuun ottaminen oman asiantuntijuuden kehittämisestä kannattaa.
Pehmeitä taitoja ja kehityskohteita
Olen loputtoman kiinnostunut ihmisistä introvertista luonteestani huolimatta. Viestintä tietenkin liittyy olemuksellisesti ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, joten ihminen on monella tapaa tieteenalan keskiössä. Itselleni on tärkeää kuunnella toisia herkällä korvalla ja todella ymmärtää niitä mekanismeja, jotka meitä kaikkia ajavat, kuten motivaatiota, arvoja ja tunteita. Työskenneltyäni yli vuoden asiakaspalvelijana saatoin sanoa kokemukseni vahvistuneen entisestään: ihminen on tärkein, ja minä haluan auttaa siinä missä voin. Pidän myös esiintymisestä, ja opintojeni aikana saamani palaute on antanut itsevarmuutta siihen.
Kameraan tartuin ensi kertoja jo ala-asteen alussa. Rakkaus luontokuvaukseen vaihtui valokuvaajan urasta haaveiluun, ja tähän mennessä olen kuvannut valmistujaispotretteja ja häitä. Myös tapahtumien valo- ja videokuvaus ja striimaus on minulle vapaaehtoistöistä tuttua. Tulevaisuudessa haluaisin kehittää erityisesti videokuvaustaitojani, sillä audiovisuaalinen ilmaisu on minusta voimallisimpia olemassa olevia viestintäkeinoja. Myös argumentointi- kirjoitus- ja kriittistä lukutaitoani haluaisin vielä kehittää.
S.K.